Olen melko paljon pelannut lähishakin joukkueotteluissa. Joskus olen joutunut avauksessa täysin yllätetyksi. Joukkuepelit eroavat normaaleista turnauspeleistä siinä, että joukkuepeleissä otetaan usein enemmän riskejä: pelataan outoja gambiitteja tai outoja avausmuunnelmia ja odotellaan, että vastustaja tippuu niiden sudenkuoppiin. Joskus yllätys jää torsoksi, jos vastapelaajakin hallitsee kyseisen avauksen hyvin. Toisinaan oudommalla avauksella pystytään yllättämään vastustaja tyystin. Tällainen kuitenkin edellyttää gambiittia (tai muuta harvinaista avausta) pelaamaan lähtevältä pelajalta riittävää (ja jopa syvällistä) tietämystä erikoisesta avauksesta. Useimmiten "gambiitin uhriksi" joutuu selkeästi heikompi pelaaja, mutta olen joskus joutunut suurin piirtein oman tasoiseni pelaajan yllättämäksi.

Olne myös toisinaan itse onnistunut yllättämään vastustajan pelaamalla jotain kokonaan uutta avausta tai avausmuunnelmaa. Vastustajan tason noustessa tällaiset yllätysmahdollisuudet vähenevät, koska kova pelaaja tavallisesti hallitsee melkein kaikki avaukset ainakin tavallista pelaajaa paremmin.

Ykkösdivisioonan ottelussa Vaasassa 2007 jouduin pelaamaan tosi harvinaista gambiittia vastaan. Vastustaja ei ollut erityisen kova. Vain 80 pistettä kovempi. Häkellyin kuitenkin avausyllätyksen takia siinä määrin, että kadotin pelistä juonen oikeastaan kokonaan. Ei oikein muuten voi selittää sitä, että pelasin useamman minuutin mietittyäni ratsunsiirron, joka käytännössä lukitsi koko kuningatarsivustan tukkoon. Peli on sinänsä ihan katsomisen arvoinen erityisesti "ratsuneliön" johdosta.

Käytännössä olen muutenkin huomannut, että pelitasoni vaihtelee kauden aikana tosi paljon. Divaripelissä sattui tällainen "musta hetki". Riittävällä harjoittelulla tavallinen pelaaja varmaan saisi karsittua pahimmat virheet pois ja vähennettyä pelitason vaihteluita. Pelissä kuitenkin vaikuttaa sen verran erilaisia tilannetekijöitä, jotka vaikuttavat tulokseen tässä ja nyt. Pelipaikan valaistus, lämpötila, pelaajan vireystila, istuin, pöydän koko ja jotkut hermostuvat jopa tietynvärisistä laudoista. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat suoritukseen ja niitä ei voi harjoittelullakaan poistaa. Puhumattakaan psykologisista vaikutuksista, kuten avausyllätys. (On äärimmäisen inhottavaa lähteä pelaamaan jotain gambiittia vastaan, jos ei siitä tiedä mitään.)

Olin vuonna 2007 jo pelannut turnaustasolla sellaiset 12 vuotta ja luulin tottuneeni jo jos jonkin sortin yllätyksiin, mutta ei se niin vain ollut. Pelin ajan oli päällä sellainen "lukko", ettei pystynyt pelaamaan ihan normaalisti. Ja kaikki alkoi vain yhdestä "vaivaisesta" gambiitista.

Mitä sitten itse asiassa tapahtui? Peli alkoi ihan normaalisti. Kolmannessa siirrossa valkea kuitenkin uhrasi sotilaan. Otin uhrauksen vastaan. Pian sen jälkeen alkoi sellainen jännitystila, jossa elimistö alkoi erittää adrenaliinia, että en pystynyt oikein kunnolla keskittymään peliin. Usein jännittävissä kohdissa pelejä niin käy.

Jo aluksi tein karkean avausvirheen, joka lukitsi kuningatarsivustan. Jännitystilaa kesti ainakin sellaisen parin tunnin verran ja kulutin runsaasti miettimisaikaa yrittäessäni löytää asemissa oikean siirron. En kuitenkaan jännitykseltäni pystynyt yksinkertaisesti löytämään parhaita siirtoja ja lopulta tuloksena oli tappio. Jännitys laukesi vasta siinä vaiheessa kun peli oli jo selkeästi mennyttä. Shakki jos jokin voi toisinaan olla henkisesti hyvinkin raskasta touhua eli suorastaan psykologista sodankäyntiä!

Nyt itse peliin:

 

JSM / I divisioona 06/07

Vaasa  20.3.2007

Olav Nylund (1592) - Behemon (1515)

Boden-Kieseritzky-gambiitti [C42]:

1.e4 e5 2.Lc4

Lähettipelin tunnussiirto.

2...Rf6

Tätä siirtoa olen jonkin verran kokeillut. Olen kuitenkin joutunut mustilla usein vaikeuksiin.

3.Rf3 Rxe4 4.Rc3

Boden-Kieseritzky-gambiitti.

Normaalisti pelaten gambiittiin päädytään venäläisestä pelistä siirtojärjestyksessä 1. e4 e5 2. Rf3 Rf6 3. Lc4 Rxe4 4. Rc3 jne.

Venäläisen pelin tunnussiirrot muuten ovat: 1. e4 e5 2. Rf3 Rf6 jne.

Pelaajat Boden ja Kieseritzky, joiden mukaan gambiitti on nimetty, kuuluivat maailman parhaimmistoon 1850-luvulla. Näistä Lionel Kieseritzky (1806-53) oli vahvempi. Hän osallistui ensimmäiseen viralliseen shakkiturnaukseen Lontoossa 1851, mutta putosi pois jo ensimmäisellä kierroksella. Samuel Boden (1826-82), joka oli 1850-luvulla eräs Englannin parhaita pelaajia, tunnetaan nykyään vain lähinnä niin sanotusta Bodenin matista.

4...Rd6?

Piti pelata 4...Rxc3.

Pelisiirto on melko karkea avausvirhe. Näin jälkeenpäin mietin, miksi aikanaan oikein pelasin sen. Siirtohan on avauksien kaikkein yksinkertaisimpia virheitä. Kaiken lisäksi mietin siirtoa useamman minuutin ennen kuin pelasin sen! Jännitys alkoi jo tässä vaiheessa pilata pelaamistani.

Nyt mustan d-sotilas jää paikoilleen ja samalla mustan lähetti c8:ssa jää pois pelistä. Sen kehittämiseen menee rutkasti aikaa, koska valkea ei oikeastaan anna mustalle aikaa kuningatarsivustan kehittämiseen. Pelijatkossa mustan aika menee enimmäkseen valkean uhkauksia torjuessa.

Palattuani ottelun jälkeen kotiin Jyväskylään tutkin samana iltana avauskirjojani ja löysin oikean siirron, joka mustan olisi ehdottomasti pitänyt pelata. Valkealle jää toki parempi peli senkin jälkeen, mutta peli olisi jatkunut tasaisempana.

5.Lb3 Rc6 6.De2 De7 7.Rd5 Dd8 8.Rxe5 Rd4 9.Dg4 Re6 10.d4 Le7 11.Le3 c6 12.Rxe7 Dxe7 13.O-O f6 14.Rd3 b6 15.Tfe1 Rb7 16.d5 cxd5 17.Lxd5 Dd6 18.Dh5+ Kd8 19.c4 Rec5 20.Lf4 Df8 21.Te3 Rxd3 22.Txd3 Db4 23.Te3 g6 24.De2 Df8 25.Te1 a6 26.Te7 Ta7 27.Lf7 ja musta luovutti (1-0).

[Huomautukset: Behemon]

Viitteitä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Samuel_Boden (tietoa Samuel Bodenista; englanniksi)

http://en.wikipedia.org/wiki/Lionel_Kieseritzky (tietoa Lionel Kieseritzkystä; englanniksi)

Oletkohan turhan ankara siirtoa 4... Nd6 kohtaan? Ei se ehkä aseman paras siirto ole, mutta tätä avausta sen syvällisemmin tuntematta on vaikea uskoa, että kyseessä olisi kauhean iso virhe. On tietysti totta, että ratsu d-sotilaan edessä häiritsee kehitystä mutta toisaalta mustalla on hyödyllinen ekstrasotilas keskustassa ja hän voi yrittää sen uhraamalla voittaa aikaa joukkojensa koordinoimiseksi. Esimerkiksi jatkossa 5... e4 6. Qe2 Be7! 7. Nxe4 Nxe4 8. Qxe4 c6! musta saavuttaa pian siirrolla d5 täysin tasavertaisen pelin. Ehkä valkea säilyttää pelin mielenkiintoisempana pelaamalla 5... e4 6. Ne5 Qg5.

Myös 5... Nc6 vaikuttaa täysin pelikelvolta. Sen sijaan 6... Qe7? vaikuttaa virheelliseltä, koska valkean onnistuu jatkossa kuitenkin voittaa sotilaansa takaisin kehitysedun kera. Ehkä 6... Be7!? 7. Nex5 Nxe5 (7... 0-0 !?) 8. Qxe5 0-0 9. 0-0 c6 ideana pelata Ne8 + d5. Valkea puolestaan saattaisi hyvinkin pelata paremmin 6. 0-0 siirron Qe2 sijasta.

Myöskään siitä en ole täysin vakuuttunut, että 4... Nxc3 olisi välttämättä mustan paras vastaus. Musta voisi harkita myös siirtoa 4... Nc6. Nyt 5. Nxe4 d5 tai 5. Bxf7+ Kxf7 6. Nxe4 d5 antavat hänelle luultavasti jopa lievän edun ja jatko 5. 0-0 Nxc3 6. dxc3 tuskin on ainakaan parempi valkealle kuin 4... Nxc3 5. dxc3.