Tulen jakamaan pelit tulevaisuudessa erillisiksi lyysimöykyiksi eri artikkeleihin. Pistin ne nyt nopeasti kerralla vain tähän, kun aikaa oli vähän.

Voisko nämä pelit jakaa erillisiksi artikkeleiksi, jotta ne vois sitten linkittää esimerkeiksi pelihakemistoon vastaavien avausten kohdalle?

Jälkiarviot

Olen tyytyväinen suoritukseeni turnauksessa. Sijotukseni oli 100. eli sama kuin alkusijoitukseni ja pisteitä tuli 2/9. Se on enemmän mitä odotin, koska vielä toukokuussa olin tietoinen hieman taantuneesta pelivahvuudestani. Pakkohan kisaan on tyytyväinen olla, sillä vahvuuslukuni (=selo) nousi 10 pistettä 1444:än.

Viimeiset harjoitusviikot lupasivat hyvää turnausta ajatellen, koska saavutin täällä Chess.com:issakin hyviä tuloksia (voitin 7.:nnen Chess.com -turnauksen alkulohkon). Lähipelissä voitin kesä-heinäkuussa pikapelissä itseäni kovemman pelaajan kahdesti ja pelasin kahta mestariehdokasta vastaan tasan.

Hyvä pelivire näkyikin vielä  turnauksen ensimmäisinä päivinä. Kisan alkupuolella sain kaksi tasapeliä huomattavasti kovempia pelaajia vastaan.

Toisaalta melko pitkä tauko lähipelissä (en ollut pelannut alkuvuonna kuin satunnaisesti) näkyi otteissa turnauksen vanhetessa. Pienellä skarppauksella moni peli olisi edennyt pidemmälle ja paremmin, mutta tämä on turhaa spekulointia. Harjoittelun merkitystä ei voi ylikorostaa. Toisaalta olen pelannut täällä Chess.com:issa tauotta siitä asti kun helmikuun alussa 2009 liityin, joten ihan kylmiltään en kisaan kuitenkaan lähtenyt.

Avauksien osalta turnaus meni mielestäni kokonaisuutena hyvin ja olin kunnolla valmistautunut, vaikka jouduinkin toukokuussa uusimaan lähes koko repertuaarini. En joutunut pahasti yllätetyksi kertaakaan, vaikka Trompowskin hyökkäys olikin kieltämättä vähän hankala, koska en muistanut sen teoriaa. Vältin tietoisesti joitakin rohkeita avauksia (esim. kuningasintialainen puolustus).  Ainoa pahempi avauksesta lähtenyt virhe oli viidennellä kierroksella, kun pelasin kuningasintialaisessa hyökkäyksessä hätäisen etenemisen e2-e4. Asema oli toisaalta jo varhaista keskipeliä, joten avausvirheeksi sitä ei välttämättä voi enää luokitella.

Ohjeeksi kaikille innokkaille turnaajille kerron, että kannattaa valmistella sekä mustille että valkeille joitakin vastauksia tiettyihin avaussiirtoihin ja pitäytyä niissä. Muista avauksista kannattaa opiskella joitakin yleisiä asioita. Minä en esimerkiksi ole opiskellut Trompowskin hyökkäyksen teoriaa ja päädyinkin etsimään vastaukset mahdollisiin ongelmiin laudan ääressä. Kovemmat pelaajat tietysti suosittelivat pelin jälkeen kaikenlaisia pelitapoja, mutta ne eivät välttämättä olleet minulle sopivia. Siitä päästäänkin siihen, että kannattaa pelata oman pelitavan kannalta johdonmukaisesti: hyökkäyspelaajan kannattaa pelata aktiivisia avauksia. Minunkaltaiseni rauhallisen pelaajan kannattaa pysytellä asemallisissa ja rauhallisissa pelitavoissa ja välttää teräviä muunnelmia, joissa väistämättä häviän vastustajilleni teoriantuntemuksessa ja joudunkin helposti hakoteille.

Avauksien merkitystä ei kuitenkaan pidä yliarvioida. Suurin osa työstä tehdään vasta keskipelissä ja loppupelissä. Niissä vaiheissa katsotaan, saatko todella jotakin pelistä irti. Avaukset ovat toki tärkeitä siinä mielessä, että hallitsemalla aloituksen et joudu heti kättelyssä huonommalle puolelle.

Keskipelissä sattuivat pahimmat virheeni ja minun pitäisikin harjoitella pelaamista runsaasti. Varmasti keskipelisommitelmien läpikäynti saattaisi auttaa. Ja pelejä pitäisi ennen kaikkea analysoida runsaasti ja syvällisellä tasolla. Pelirutiinin puute näkyy ennen muuta selkeimmin keskipelin pelaamisessa.

Loppupelissä tiedän olevani aivan surkea pelaaja, mutta tässä turnauksessa ei sentään yksikään peli ratkennut enää loppupelissä, vaan kaikki pelit olivat jo vastustajalle edullisia myöhäisessä keskipelissä. Loppupelien opiskelu olisi hyvä, mutta taidan jo olla liian vanha koira enää omaksumaan uusia hienoja temppuja.

Minun pitäisi saada lisää terävyyttä peliin, koska pelaan monesti liian varovaisesti, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Ylilyöntinä voisin helposti alkaa pelata gambiitteja, joiden periaatteista en ymmärrä mitään. Ei sekään mitään auttaisi.

Turnauksen viimeisellä kierroksella vastaani asettui Vaasan Shakkiseuran Timo Kinnari (selo 1713). Pelasin valkeilla kuningassotilaan kaksoisaskeleen, johon vastustajani vastasi 1...d5 eli avauksesta kehittyi skandinaavinen puolustus. Pitkän aikaa minulla oli jopa parempi peli, mutta toteuttaessani lähettienvaihtosuunnitelmaa minulta jäi yksi välishakki näkemättä. Musta voitti sotilaan ja peli oli taas kerran menetetty.

Kahdeksas kierros ja pelaan mustilla Peter Mozeliusta (Ruotsi, elo 1913) vastaan. Peli oli osaltani jo virheiden sävyttämä. Pitkä turnaus alkoi jo viedä veronsa. Aiemmin olin osallistunut vain viikonlopun kestäviin kisoihin.

Avaus oli taas jonkin sortin Trompowskin hyökkäys. Tällä kertaa pelasin siihen 2...d5 (aiemmalla kierroksella kokeilin 2...h7-h6).

Erehdyin pelaamaan turhan etenemisen f7-f5, jonka seurauksena minulle jäi heikko takasotilas e6. Valkea kohdistikin piakkoin painostuksensa siihen ja peli oli selvä. Sotilaan suhteen oli kaksi strategiaa: 1) antaa sotilaan mennä, jonka jälkeen valkean kova hyökkäys ratkaisee tai 2) puolustaa sotilasta kuninkaalla, mutta pelissä se suunnitelma päättyi valkean mattihyökkäykseen.

Johdanto kahdeksanteen kierrokseen

Lauantain aamukierroksella kohtaan kivikovan ruotsalaisen Peter Mozeliuksen (ELO 1913). Mozeliuksella ei ole vielä suomalaista selo-lukua, mutta karkeasti arvioiden luvut ovat melko lähellä toisiaan.

Kokemuksen mukaan heikommilla pelaajilla lukujen ero voi olla jopa yli 200 pistettä, mutta shakkimestareilla ne ovat melko lähellä toisiaan. Esimerkiksi Jyväs-Shakin uunituoreen fidemestarin, Tommi Luukkosen ELO on 2301 ja selo on 2306. Luukkonen on myös kansallinen shakkimestari.

Tiedoksi kaikille lukijoille, että fidemestarin arvo muuten myönnetään pelaajalle, kun hänen kansainvälinen ELO-lukunsa rikkoo 2300:n rajan.

Kansallisen shakkimestarin tittelin saa, kun selo-luku nousee 2200:an tai sen yli.

Nämä tittelit ovat siis kokonaan vahvuuslukuihin perustuvia, eivätkä vaadi mitään lisäsuorituksia. Korkeammissa titteleissä on myös lisävaatimuksia, mutta ei niistä tässä sen tarkemmin.

6.:nnen kierroksen jälkeen oli muutama tunti aikaa levätä ja keskittyä turnauksen ehdottomasti tärkeimpään peliin, joka oli pakko voittaa. Sain 7. kierroksella valkeat Kari Hyötylää (Tammer-Shakki, selo 1283) vastaan. Vastustajani alhaisesta vahvuusluvusta huolimatta olin kuullut hänen pelitaitonsa parissa vuodessa vahvistuneen. Muuan Pauli Kiviaho oli esimerkiksi hävinnyt Hyötylälle viime vuonna. Tässä turnauksessa Kiviaho otti revanssin viime vuoden häviöstä ja voitti Hyötylän.

Huomionarvoista on, että Hyötylä on kuurosokea. Tälläkin kertaa hän oli liikkeellä kahden avustajan voimin. Voitin hänet, kun pelasin häntä vastaan ensimmäisen kerran Jyväskylän Talven turnauksessa tammikuussa 2007.

En lähtenyt mitenkään aliarvioimaan vastustajaani ja pelasin todella varman päälle Anderssenin avausta 1. a3. Voitin alkupuolella nopeasti sotilaan, mutta siihen ylivoimani jäikin. Asema sulkeutui ja minun puoliskollani oli monia heikkouksia. Yritin hyödyntää psykologisesti sitä seikkaa, että vastustajani ei näe lautaa ja nappuloita pelaamalla sotkuisen näköisesti. Alkoi näyttää jo todella uhkaavalta, kun jouduin antamaan sotilaan takaisin. Musta kuningas alkoi marssin kohti asemaani ja musta tornikin ilmestyi kuokkimaan "juhlaan". Alkoi näyttää siltä, että menettäisin materiaalia. Sitten yhtäkkiä sain tehtyä kuninkaallani pippurisen siirron ja musta oli paketissa. Musta ei nähnyt uhkaustani ja siirsi varomattomasti toista torniaan, jolloin pääsin tekemään näyttävän paljastusshakin lähetilläni. Siirto voitti samalla kertaa tornin ja johti mattiin! harvoin pääsee moista kokemaan.

Ja sitten itse peli. Nauttikaa!!

Saavuin hyvin levänneenä kuudennelle kierrokselle. Olin jo edellisenä iltana ottanut selville, että pelaisin Hakumatti-93:n Jarmo Laitista (selo 1785) vastaan. Laitinen kertoi muuten keksineensä aikanaan kerhonsa nimen(!) 

Mitään ennakkovalmisteluja en tehnyt, koska valkeilla saa avattua pelin monilla eri tavoilla, mutta ennen kisaa olin miettinyt joitakin vaihtoehtoja eri siirtoihin.

Vastasin valkean kuningassotilaan kaksoisaskeleeseen 1...c5 ja nyt olin ensimmäistä kertaa tässä turnauksessa pelaamassa sisilialaista puolustusta mustilla. Valkea pelasi yleisimmän siirron 2. Nf3, johon vastasin Nc6-muunnelmalla. Se oli yksi ennakkosuunnitelmistani. Harkitsin myös superkiihdytettyä lohikäärmemuunnelmaa (2...g6), mutta arvelin sitä liian riskialttiiksi vaihtoehdoksi. Onhan pelikokemukseni siitä vielä varsin vähäinen (vain muutama kokeilu täällä Chess.com:issa). Sitten valkealta tuli pieni yllätys: 3. Lb5 (Rossolimon variaatio). Mietin jonkin aikaa, olisinko voinut pelata 3...Qc7, mutta päädyin valitsemaan 3...d6:n. Jotenkin vaistoni kielsi varhaisen daamin siirtämisen,  vaikka teorian mukaan se on aivan turvallisesti pelattavissa tässä muunnelmassa.

Keskipelissä molemmilla oli mahdollisuuksia. Loppua kohti jäivät laudalle vain raskaat upseerit. Omat upseerini sijaitsivat huonosti, eikä minulla ollut juurikaan mahdollisuuksia tai en ainakaan keksinyt niitä. Valkea sen sijaan sai palikkansa kuntoon ja toteutti mattihyökkäyksen.

Sitten itse peli:

Toisella kierroksella  vastaani asettui valkeilla Jalasjärven shakkikerhon Erkki Raivio (selo 1602). Olin vähän ihmeissäni, kun en muistanut, miten avausta (Trompovskin hyökkäys) piti pelata. Kulutin toiseen siirtoon 10 minuuttia(!) miettiessäni vastausta. Peli oli keskipelissä hieman edullisempi valkealle, mutta koska opponenttini ilmeisesti jossain kohtaa pelasi löysästi, pelastuin tasaiseen loppupeliin. Lopulta remissi oli selviö. Pitemmittä puheitta itse peliin.

Kolmannella kierroksella vastus koveni taas jonkin verran. Tällä kertaa minulla oli valkeat Lahden Shakin Aimo Heinoa (selo 1680) vastaan. Yritin parantaa ensimmäisen kierroksen pelitapaa sisilialaisessa puolustuksessa. Peli poikkesi kurssista (= aiemman kierroksen pelistä) jo aikaisessa vaiheessa. Pelissä oli alkupuolella jonkin verran valkean etu. Keskipelissä musta sai jonkin verran kompensaatiota daamisivustalla. Loppupeli näytti tasaiselta, vaikka molemmilla oli samanväriset lähetit. Vastustajani olisi voinut voittaa, mutta ei löytänyt oikeata jatkoa ja pelastuin onnekkaasti tasapeliin.

Viides kierros ja elämäni ensimmäinen kansainvälinen peli lähishakissa! Vastaani asettui Viron Madis Nahkur (selo 1869). Kierroksen motto oli: nahkurin orsilla tavataan! Siellä allekirjoittanut nyt roikkuu tätä kirjoitettaessa... Suomeksi sanottuna pelasin kuin peikko. Ei tällainen ole paladiinin arvon mukaista!

Päätin pelata varman päälle ja käyttää kuningasintialaista hyökkäystä, joka on turvallinen avaus normaalisti, mutta jostain käsittämättömästä syystä en nyt "osannut" pelata normaalisti. Vissiin totaalinen oikosulku tai muuta sellaista.

Varhaisessa keskipelissä pelasin epätarkasti etenemisen e2-e4, joka antoi mustalle mahdollisuuden saada etua. Mustan vastasiirtoon tein jo suoranaisen virheen ja peli kääntyi jo selkeästi mustalle edulliseksi.

Neljäs kierros valkeni sateisena ja kauniina. =) Tällä kertaa minulla oli mustat. Vastus oli koventunut edellisestä päivästä. Nyt vastustajallani oli selo jo 1700. Jouni Kaunonen (selo 1700) asuu päätoimisesti Ruotsissa, mutta edustaa samaa seuraa kuin minä eli Jyväs-Shakkia.

Päätin kokeilla ensin kertaa turnaustasolla vanhaintialaista puolustusta. Se on kyllä siinä mielessä kaksijakoinen avaus, että jos musta ei löydä tapaa viedä peliä, häviö seuraa melko väistämättä. Minä en sitä ainakaan onnistunut keksimään ja häviö olikin tosiasia.

Artikkeliin liittyviä Wikipedialinkkejä

• Heart of Finland (artikkeli puuttuu)
• Shakkiavaus
• Keskipeli
• Loppupeli
• FIDE-mestari
• ELO-luku
• SELO
• Sisilialainen puolustus
• Lohikäärmemuunnelma
• Kuningasintialainen puolustus
• Kuningasintialainen hyökkäys
• Vanha-intialainen puolustus
• Skandinaavinen puolustus
• Trompowskin hyökkäys
• Anderssenin avaus