Upgrade to Chess.com Premium!

Tuntemattomilla vesillä

Submitted by Behemon on Tue, 10/13/2009 at 12:47pm.

Aina joskus käy niin, että joutuu pelaamaan ihan tuntematonta avausmuunnelmaa. Itselleni kävi hiljattain juuri siten. En ole valmistautunut pelaamaan skotlantilaista peliä mustilla, joten kun sellainen laudalle ilmestyi, olin nopeasti pihalla. Pelissä miettimisaikana oli 15+15 minuuttia, joten sekään ei helpottanut tehtävää. Yritin miettiä pääni puhki sitä, miten asemassa oikein pelattiin. En  oikein onnistunut siinä ja lopputuloksena oli nopea tappio. En minä ihan hakoteilläkään ollut. Pelissä olisi ollut kapea tie pelastua, mutta en löytänyt sitä. Ajauduin ahtaaseen asemaan, enkä löytänyt kriittisessä asemassa oikeaa siirtoa.

Tässä tilanteessa oli tietysti se vissi ero verrattuna tavalliseen harrastelijapelaajaan, että minä sentään tunnen jonkin verran aseman tyyppisiirtoja (ja muistan ulkoa teoriaa) oudoissakin asemissa, mutta tavallisen pelaajan olisikin vaikeampi pelata. Ohjeena neuvon, että kannattaa käyttää miettimisaikaa myös avaukseen, jotta siitä edes selviää keskipeliin.

Minäkin häviän helposti pelattaessa rajallisella miettimisajalla, jos joudun pelaamaan mustilla kuningasgambiittia (1. e4 e5 2. f4) vastaan. Se on vain kerta kaikkiaan asemapelaajana minulle hankala pala purtavaksi. On vain yritettävä laudan ääressä keksiä oikeat tavat pelata. Muististanikaan ei ole hyötyä, koska en pysty opettelemaan ulkoa pitkiä jatkoja. Falkbeerin vastagambiitti olisi yki tapa kiertää vastaanotetun kuningasgambiitin karikot, mutta en kykene muistamaan edes siitä oikeaa pelitapaa.

No nyt itse asiaan ja tarkastelemaan peliä, jossa pelasin niin sanotusti "vierailla vesillä".

Paladiinin II teematurnaus 15+15 min miettimisajoilla,Jyväskylä 12.10.2009
Markku Raitanen (1800) - Behemon (1427)
Skotlantilainen peli: Golmayon muunnelma (C45):

1. Rf3 Rc6 2. e4 e5 3. d4 exd4
Siirtovaihdolla ollaan tultu skotlantilaiseen peliin - Behemon.

4. Rxd4 Df6!?

Olisi järkevämpää kehittää lähetti ensin, mutta tätäkin siirtoa on pelattu. Peli kuitenkin ajautuu päämuunnelmaan siirtovaihdolla. - Behemon.

5. Le3

Tässä valkealla on myös monia muita vaihtoehtoja.

5. Rxc6 bxc6 6. Ld3 Ld6 7. 0-0 g5 8. Dh5 De5 9. g3 g4 10. Dxe5 Lxe5 11. Rd2 Le6 12. Lc4 0-0-0 valkean pienin eduin - Encyclopedia of Chess Openings C (2000).

5. Rf3 Lb4 6. c3 Lc5 tasa-asemin - GM Bruno Parma.

5. Rb3 Dg6 6. Df3 Rf6 7. R1d2 Le7 8. Lb5 0-0 9. 0-0 d5! tasa-asemin, Garcia Padron - Tseshkovski, Las Palmas (1976).

5. Rb5 Lc5 6. De2 Lb6 7. R1c3 Rge7 8. Le3 La5 9. 0-0-0 a6 10. Rd5 Rxd5 11. exd5 axb5 12. Ld4 De7 13. dxc6 dxc6 14. Dxe7+ Kxe7 15. Lxg7 tasaisin pelein, Kupreitshik - Nei, Neuvostoliitto (1975). 

5...Lc5 (Golmayon muunnelma.)

Normaali siirtojärjestys kuuluu (Chess Archaeologyn mukaan):
1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. d4 exd4 4. Rxd4 Lc5 5. Le3 (Golmayon muunnelma)

Kuriositeettina ikivanhasta teoriasta mainittakoon Loydin variaatio:
1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. d4 exd4 4. Rxd4 Lc5 5. Le3 Lb6 (Loydin variaation tunnussiirto).

Muunnelman kantapelisssä

Celso Golmayo Zupide (Kuuba) - Sam Loyd (USA), Pariisi 1867 tapahtui:
6.Lc4 Rge7 7.Rc3 0–0 8.Dd2 Rxd4 9.Lxd4 Lxd4 10.Dxd4 Rg6 11.0–0–0 a6 12.f4 Rxf4 13.Kb1 Re6 14.Dd2 b5 15.Lb3 d6 16.Ld5 Tb8 17.h4 Rc5 18.h5 h6 19.Tdf1 Le6 20.g4 Lxd5 21.Rxd5 Rxe4 22.De3 Rg5 23.Da7 Tc8 24.Dxa6 Re4 25.Te1 Rd2+ 26.Kc1 Ta8 27.Dxb5 Rf3 28.Te3 Txa2 29.Ta3 Ta1+ 30.Txa1 Dg5+ 31.Kb1 Rd2+ 32.Kc1 Rb3+ 33.Kb1 Dc1+ 34.Txc1 Rd2+ 35.Ka2 Ta8+ 36.Da4 Txa4#  (0–1).

6. c3 Rge7 7. Lc4

Pelisiirto taitaa olla modernia teoriaa, jolla ei vielä ole nimeä - Behemon.

Klassisemmat vaihtoehdot (Chess Archaeologyssa) ovat:
a)
7. Rc2! (Meitnerin variaatio) ja esim. 7...Lxe3 8. Rxe3 De5! tasaisin asemin - P. Johner (1946).
b)
7. Lb5 (Paulsenin hyökkäys)
c) 7. Lb5 Rd8 (Gunsbergin puolustus)
d) 7. Dd2 (Blackburnen hyökkäys)
e) 7. Dd2 d5 8.Rb5 Lxe3 9.Dxe3 0-0 10.Rxc7 Tb8 11.Rxd5 Rxd5 12.exd5 Rb4 (Gottschallin variaatio).

7...Rxd4 8. cxd4 Lb6 9. 0-0 0-0 10. Rc3 d6 11. Dd2 h6 12. f4

Kenties uutuus - Behemon. Mustalla on ahdas asema - Rybka.

12. f3 c6 13. Tfe1 Rg6 14. Tad1 Rh4 15. Lf2 Ld7 16. Kh1 Rg6 17. Lg3 Tfe8 18. b4 a6 19. a4 La7 20. a5 b5 21. axb6 o.l. Lxb6 22. d5 c5 23. bxc5 Lxc5 24. Tb1 Tab8 25. Txb8 Txb8 26. Lxa6 Tb6 jne. (0-1, 38 s.), Hafner K. (1575) - Biebinger E. (1448), Naunhof (2005).

12...Rg6??

Parempi oli 12...Le6, sillä esim. 13. Le2 Ld7 valkean pienin eduin - Rybka.

13. Rd5 Dd8 14. f5 Re7

Edes 14...Kh7 ei enää pysty parantamaan tehtyä vahinkoa: 15. fxg6+ fxg6 16. Txf8 Dxf8 17. Tf1 valkean runsain eduin - Rybka.

15. Rxb6 axb6 16. f6

16. Lxh6 ja valkea voisi jo rentoutua: 16...Rxf5 17. exf5 Dh4 valkean selkein eduin - Rybka.

16...Rg6

16...Rf5 17. fxg7 Rxg7 18. Lxh6 Le6 valkean selvin eduin - Rybka.

17. Lxh6

Parempi on 17. fxg7 Te8 18. Df2 Kh7 19. Dxf7 Tg8 20. Dxg8+ Dxg8 21. Lxg8+ Kxg8 22. Lxh6 Le6 valkean selkein eduin - Rybka.

17...Te8 18. Dg5

Parempi on 18. Lg5, joka pitää vielä tiukemman otteen pelistä: 18...Le6 19. fxg7 valkean ratkaisevin eduin - Rybka. 

18...gxf6??

Paha virhe mutta parempikaan siirto ei enää pelastaisi peliä: 18...Le6 19. d5 Ld7 20. Lxg7 Te5 ja valkealla on voittava etu - Rybka.

19. Dxg6+ Kh8 20. Dg7# (1–0).

[Huomautukset: Behemon ja Rybka 3.]

 

Comments:

by FM Soilsurf - 2 years ago
Jokioinen Finland
Member Since: Jan 2009
Member Points: 91

Siirtyminen avauksesta keskipeliin ja jossain muunnelmissa suoraan loppupeliin on kiinnostava rajapinta shakinharrastuksen kaikilla tasoilla. Siinä missä peliuraansa aloittelevat pelaajat ovat omillaan jo muutaman siirron jälkeen, suurmestarien valmistelut kantavat toisinaan yli kahdenkymmenen siirron.

Samaten avauksien opettelun osuus muusta shakkiin kohdistetusta harjoittelusta on usein pelaajien ja myös shakkivalmentajien pohdinnan kohteena. Olen viime päivinä silmäillyt New in Chessin kustantamaa "Chess Instructor 2009"-kirjaa, jossa tunnetut valmentajat pohtivat harjoittelun eri osa-alueita. Heidän kirjoituksissaan toistuu se tunnettu tosiseikka, että avaussiirtojen ulkoa opettelua tärkeämpää on tuntea avauksen strategiset ja taktiset ideat. Avaustiedot loppuvat käytännössä aina jossakin vaiheessa ja silloin asemallinen ja taktinen osaaminen astuvat peliin.

Tässä Behemonin ansiokkaasti analysoimassa pelissään mieleeni tulevat seuraavat mielenkiintoiset kohdat avauksen osalta.

Ensinnäkin daamin aikainen kehitys, 4..Df6, on asemallisesti epäilyttävä siirto, mutta kuitenkin tässä avauksessa täysin pelikelpoinen jatko. Siispä esimerkki siitä, että avauksissa on usein mahdollista valita yleisistä keskipelin ohjeista poikkeavia siirtoja.

Toiseksi mustan 7. siirto Rc6xd4 on mielestäni ongelmien alku. Siirron asemallinen haitta on siinä, että se antaa valkealle tukevan keskustan. Usein avoimissa avauksissa (espanjalainen, italialainen, skotlantilainen jne.) annetaan vastustajalla täydellinen sotilaskeskusta vain silloin, kun sen kimppuun voidaan nopeasti käydä d5- tai c5-siirrolla.

Kolmanneksi mustan 12..Re7-g6 on taktinen virhe, kuten Behemonkin toteaa. Siirto antaa valkean ratsulle d5-ruudun ja samalla valkean f-sotilas etenee tempovoitoin rikkoen lopulta mustan kuningasaseman. 

Yhteenvetona ajattelisin, että musta pelasi itselleen tuntematonta avausta varsin hyvin siihen asti, kun teki asemallisen virheen vaihtamalla d4:ään (7..Rc6xd4) vahvistaen valkean keskustaa. Sen jälkeen valkean etu kasvoi vasta 12..Re7-g6? --siirron seurauksena vastustamattomaksi. 

by Behemon - 2 years ago
Jyväskylä Finland
Member Since: Feb 2009
Member Points: 1229

Lisään vielä tähän oheen huomautuksissa mainitun pelin Golmayo - Loyd.

Samuel Loyd (1841-1911) oli amerikkalainen shakkimestari, joka tunnetaan paremmin shakkitehtävien laatijana.  Hän oli myös pelaajana vahva mestari, vaikka minä en sitä ennen lokakuuta 2009 tiennytkään.

Satuin törmäämään kaivellessani aineistoa yksityiseen tutkimukseeni (vanhojen pelien tutkimusprojekti; erityisesti Sisilialainen: Paulsenin muunnelma ja Englantilainen peli) Pariisin turnauksen (järjestettiin vuonna 1867) tuloksiin ja huomasin niissä Sam Loydin nimen. Olen aiemmin keräillyt shakkitehtäviä, joten Loyd oli minulle siltä puolelta tuttu.

Chessmetricsin elo-lukumittausten mukaan Samuel Loyd oli myös pelaajana vahva (pelivahvuus yli 2400) eli nykyisen kansainvälisen mestarin luokkaa. Parhaimmillaan hän oli Yhdysvaltain parhaita pelaajia ja maailman arviolta 15.:nneksi paras pelaaja.

Vastustajana Loydilla seuraavassa pelissä on kuubalainen Celso Golmayo (1820-98), joka tunnetaan myös nimellä Celso Golmayo Zupide erotukseksi samannimisestä pojastaan Celso Golmayosta (1879-1924) alias Celso Golmayo Torrientesta. Golmayo senior oli Kuuban johtava pelaaja vuosikymmeniä 1800-luvulla ja kohtasi laudan ääressä lähes kaikki ajan maailmanmestarit: Paul Morphyn (1837-84) [MM 1858-59], Wilhelm Steinitzin (1836-1900) [MM 1866-94] ja Emanuel Laskerin (1868-1941) [MM 1894-1921]. Vain Adolf Anderssenia (1818-79) [MM 1851-58 ja 1860-66] vastaan hän ei koskaan kohdannut laudan ääressä.

Linkkejä (englanniksi):

http://en.wikipedia.org/wiki/Sam_Loyd

http://en.wikipedia.org/wiki/Celso_Golmayo_Zupide

http://en.wikipedia.org/wiki/Celso_Golmayo_Torriente

Linkkejä (suomeksi):

http://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Anderssen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Emanuel_Lasker

http://fi.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Steinitz

http://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_Morphy

 

Add your comment:

Join Chess.com for free to add your comment! Already a member? Then login now to comment.